Tänään heräsin vähän ennen yhtätoista ja tajusin, ettei ole kiire minnekään. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon heräsin arkiaamuna, eikä tarvinnut heti nousta ylös. Täytettyäni ensin kalenterini aivan täyteen ja nukuttuani alle 5 tuntia öisin huomasin, miten tärkeä merkitys nukkumisella todellisuudessa on. Nukkumisen merkistystä ei pitäisi väheksyä tai aliarvioida, ja huomasinkin omasta kokemuksestani, ettei vähäisillä yöunilla jaksa. Työteho ja kekskittymiskyky laskivat, samoin yleinen vireystila ja jopa tunne onnellisuudesta.
Nukkuminen ja uni ovat ihmisen perustarpeita. Ihminen tarvitsee keskimäärin 6-9 tuntia unta yössä pysyäkseen vireänä, ja liian vähäinen unen määrä johtaa väsymystilaan, suorituskyvyn heikkenemiseen ja mielialan laskuun. Ihan oman terveydenkin kannalta pitäisi nukkua tarpeeksi, sillä jatkuva väsymys heikentää vastustuskykyä ja altistaa näin sairauksille.
Tänään nukuin pitkään. Heräsin hitaasti ja loikoilin pitkään sängyssäni, kunnes nousin ylös, keitin kahvia ja tein aamiasita. Voisin sanoa, että tänään oli oikein hidas ja raukea aamu. Mutta parasta tässä aamussa oli ehkä se tunne, kun uni oli loppumassa, ja valvetila alkoi päästä voitolle. Näin jotain mukavaa unta, en tosin yhtään muista mitä, ja vähitellen tajusin olevani hereillä. Siihen tunteeseen voisi pysähtyä hetkeksi ja vain leijua pehmeässä epätodellisessa todellisuuden ja harhakuvitelman utuisessa välimaisemassa.
Joskus on ollut myös toisenlaisia aamuja. Joskus on väsyttänyt ja olisi pakko nousta ylös. Voi olla kylmää ja pimeää, ja silti olisi raahauduttava lämpimän peiton alta pois. Silloin herätyskellon pistävään ääneen herääminen ei välttämättä ole mukavaa, mutta silti unesta tahtoisi pitää kiinni, ja on mukava tunne jäädä makaamaan peiton alle lämpimään, vaikka sekin onni pian päättyisi.
Mutta aina on olemassa myös illat. Lapsena en pitänyt nukkumaan menemisestä, ehkä siksi että se oli pakotettua enkä saanut itse päättää, milloin jätin todellisen maailman ja siirryin unilampaita laskemaan. Jännittävää kuitenkin ajatella, että seuraavina aamuina en olisi halunnut nousta kuitenkaan ylös. Lapset ja lasten ajatusmaailma ovat mielenkiintoisia.
En tosin vieläkään osaa mennä nukkumaan. Usein iltaisin saatan keksiä tekosyitä nukkumaan menemisen viivyttämiseksi, koska yksinkertaisesti en osaa mennä nukkumaan, vaikka tiedänkin, että seuraavan aamun aikainen herätys sitä vaatisi. Mutta kun pääsen sänkyyni ja pimeä ja rauhallinen huone ympäröi minut, silloin on mukavaa olla. Joskus nukahtamiseen menee hetki, ja ehdin ajatella päivän kuluneita tai seuraavana päivänä odottavia mukavia asioita, joskus taas olen niin väsynyt, että olen unessa jo pääni koskettaessa tyynyyn. Kärsittyäni joskus kuukausia unettomuudesta ja valvottuani sängyssäni seitsemänkin tuntia ennen unen tuloa olen tyytyväinen siihen, että osaan väsyneenä nukahtaa heti.
Nukkuminen on mukavaa. Pidän siitä. Pidän tunteesta aamulla herättäessä, varsinkaan kun ei ole kiire minnekään, ja pidän siitä rauhallisesta tunteesta, kun päivä on ohi ja on aika levon ja unen. Pidän mukavista unista ja siitä, että aikaa nukkimiseen on tarpeeksi, jolloin jaksan myös olla onnellisempi, positiivisempi ja oma riehakas iloinen itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti