4. Nukkuminen

Tänään heräsin vähän ennen yhtätoista ja tajusin, ettei ole kiire minnekään. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon heräsin arkiaamuna, eikä tarvinnut heti nousta ylös. Täytettyäni ensin kalenterini aivan täyteen ja nukuttuani alle 5 tuntia öisin huomasin, miten tärkeä merkitys nukkumisella todellisuudessa on. Nukkumisen merkistystä ei pitäisi väheksyä tai aliarvioida, ja huomasinkin omasta kokemuksestani, ettei vähäisillä yöunilla jaksa. Työteho ja kekskittymiskyky laskivat, samoin yleinen vireystila ja jopa tunne onnellisuudesta.

Nukkuminen ja uni ovat ihmisen perustarpeita. Ihminen tarvitsee keskimäärin 6-9 tuntia unta yössä pysyäkseen vireänä, ja liian vähäinen unen määrä johtaa väsymystilaan, suorituskyvyn heikkenemiseen ja mielialan laskuun. Ihan oman terveydenkin kannalta pitäisi nukkua tarpeeksi, sillä jatkuva väsymys heikentää vastustuskykyä ja altistaa näin sairauksille.

Tänään nukuin pitkään. Heräsin hitaasti ja loikoilin pitkään sängyssäni, kunnes nousin ylös, keitin kahvia ja tein aamiasita. Voisin sanoa, että tänään oli oikein hidas ja raukea aamu. Mutta parasta tässä aamussa oli ehkä se tunne, kun uni oli loppumassa, ja valvetila alkoi päästä voitolle. Näin jotain mukavaa unta, en tosin yhtään muista mitä, ja vähitellen tajusin olevani hereillä. Siihen tunteeseen voisi pysähtyä hetkeksi ja vain leijua pehmeässä epätodellisessa todellisuuden ja harhakuvitelman utuisessa välimaisemassa.

Joskus on ollut myös toisenlaisia aamuja. Joskus on väsyttänyt ja olisi pakko nousta ylös. Voi olla kylmää ja pimeää, ja silti olisi raahauduttava lämpimän peiton alta pois. Silloin herätyskellon pistävään ääneen herääminen ei välttämättä ole mukavaa, mutta silti unesta tahtoisi pitää kiinni, ja on mukava tunne jäädä makaamaan peiton alle lämpimään, vaikka sekin onni pian päättyisi.

Mutta aina on olemassa myös illat. Lapsena en pitänyt nukkumaan menemisestä, ehkä siksi että se oli pakotettua enkä saanut itse päättää, milloin jätin todellisen maailman ja siirryin unilampaita laskemaan. Jännittävää kuitenkin ajatella, että seuraavina aamuina en olisi halunnut nousta kuitenkaan ylös. Lapset ja lasten ajatusmaailma ovat mielenkiintoisia.

En tosin vieläkään osaa mennä nukkumaan. Usein iltaisin saatan keksiä tekosyitä nukkumaan menemisen viivyttämiseksi, koska yksinkertaisesti en osaa mennä nukkumaan, vaikka tiedänkin, että seuraavan aamun aikainen herätys sitä vaatisi. Mutta kun pääsen sänkyyni ja pimeä ja rauhallinen huone ympäröi minut, silloin on mukavaa olla. Joskus nukahtamiseen menee hetki, ja ehdin ajatella päivän kuluneita tai seuraavana päivänä odottavia mukavia asioita, joskus taas olen niin väsynyt, että olen unessa jo pääni koskettaessa tyynyyn. Kärsittyäni joskus kuukausia unettomuudesta ja valvottuani sängyssäni seitsemänkin tuntia ennen unen tuloa olen tyytyväinen siihen, että osaan väsyneenä nukahtaa heti.

Nukkuminen on mukavaa. Pidän siitä. Pidän tunteesta aamulla herättäessä, varsinkaan kun ei ole kiire minnekään, ja pidän siitä rauhallisesta tunteesta, kun päivä on ohi ja on aika levon ja unen. Pidän mukavista unista ja siitä, että aikaa nukkimiseen on tarpeeksi, jolloin jaksan myös olla onnellisempi, positiivisempi ja oma riehakas iloinen itseni.

3. Aforismit

Oma positiivinen ajattelutapani lähti liikkeelle jo muutamia vuosia sitten, mutta vasta vajaan vuoden olen osannut nauttia hetkestä ja olla onnellinen. Ja vaikka aina ei olisikaan kivaa, on hyvä tietää, että onnellisuus ei lopu maailmasta, se pitää vain löytää uudelleen. Aforismeista ja onnellisen elämän ohjeista olen itse saanut monia hyviä vinkkejä onnellisempaan elämään.

Vaikka aforismit ja elämänohjeet saattavat alkuun tuntua latteilta kliseiltä, kuten "sateen jälkeen paistaa aina aurinko" tai "hymy ei maksa mitään, mutta antaa paljon", niissä piilee silti suuri viisaus. On totta, ettei masentunutta ihmistä saa onnelliseksi yhdellä positiivisella lauseella, mutta eihän yksi vesipisarakaan merta tee. Päivittäin nautittuina aforismit ja elämänviisaudet muuttavat vähitellen ajattelutapaa myönteisempään ja positiivisempaan suuntaan, aivan huomaamatta. Kun niitä lukee säännöllisesti, ja ennen kaikkea haluaa uskoa niihin, niistä voi löytää suuren voimavaran ja avaimen onnellisempaan elämään.

Itse olen suorastaan koukuttunut elämänohjeisiin ja aforismeihin. Kalenterissani on jokaiselle viikolle oman mietelauseensa, ja kuukausienkin välistä löytyy ohjeita positiivisempaan ja onnellisempaan elämään. Liäksi kirjahyllystäni löytyy useampiakin mietelausekirjoja ja teoksia onnellisemman elämän saavuttamiseen.

Toiset ihmiset pitävät tämänkin tekstin jälkeen mietelauseita ja aforismeja turhanpäiväisenä huuhaana, mutta eihän niistä tarvitse pitää jos ei halua. Sama pätee kaikkiin asioihin maailmassa. Mistään ei tarvitse pitää, mutta suurinta osaa asioista  täytyy sietää. Voisin itsekin olla pessimisti ja ajatella kaiken pahimman mahdollisen kautta, mutta koen itselleni paremmaksi vaihtoehdoksi ajatella optimistisesti, yrittää olla onnellinen ja uskoa onnellisiin satuloppuihin, sillä myönteisestä elämänkatsomuksesta saa voimaa, jaksamista ja uskoa tulevaan.

2. Suklaa

Toisinaan on väsyttäviä ja raskaita päiviä vailla hetken hengähdystaukoa, joskus kuumemittarin lukemat kohoavat pilviin ja joskus on vain pakko päästä viettämään rauhallista ja kiireetöntä koti-iltaa hyvän leffan tai teemukin seurassa. Mutta mikä näitä kaikkia yhdistää? Sehän on selvää: suklaa.

Suklaata voi syödä suruun tai iloon, sitä voi syödä yksin tai nautinnon voi jakaa yhdessä kaverien kanssa. Suklaata on montaa erilaista laatua: tummaa, valkoista ja maitosuklaatakin, pähkinöillä, marjoilla tai vaikkapa keksinmurusilla, eli jokaiselle löytyy kyllä omansa. Suklaa piristää päivää ja sillä voi hemmotella itseään. Suruun syöttynä suklaa helpottaa pahaa oloa ja raskaan työpäivän jälkeen se rentouttaa. Kuitenkin on hyvä muistaa suklaan ylellisyys ja kohtuus, ei makeaa siis mahan täydeltä, sillä suklaan hohto katoaa, jos sitä syö jatkuvasti.

Pelkkä suklaan ajatteleminen tekee onnelliseksi, mutta vielä onnellisemmaksi tulen nautiskellessani suklaasta. Surullisina päivinä se ilostuttaa ja ansaittuina vapaailtoina se maistuu vieläkin paremmalta. Kipeänä ollessa suklaa lohduttaa, ja voisin vaikka väittää, että sillä on parantavaa vaikutusta! Suklaa sopii siis päivään kuin päivään, oli mieliala tai olotila mikä hyvänsä.

1. Sadepäivät

Blogin taustakuvan innoittamana aloitan pitämieni asioiden listan sadepäivistä. Sadepäivät, olivat ne sitten syksyisiä, keväisiä tai kesäisiä, ovat mukavia. Vesisade puhdistaa ja raikastaa ilmaa, sade luo elämää ja yksinkertaisesti se vain on kaunista.

Syksyllä puista putoilleet lehdet tuoksuvat vesisateen kostuttamalla maalla ja asfaltti kiiltelee, taivas on tasaisen harmaa ja utuinen, ja ilmassa tuoksuu syksy. Rankkasateella vesipiarat tanssivat katukiveyksillä ponnahdellen kymmeniä senttejä ilmaan. Mikä olisikaan siis mukavampaa kuin lähteä syksyisenä sadepäivänä ulos kävelylle, hengittää raikasta ja kosteaa ilmaa ja tanssia vesilätäköissä keltaisissa kumisaappaissa?

Keväällä sade tuo kesän ja saa ruohon ja kaikki kasvit taas kasvamaan. Keväisen sadepäivän jälkeen aurinko paistaa ja linnut laulavat. Silloin tekee mieli tanssia ja huutaa: "Kevät on tullut!"

Kesällä on yleensä niin lämmintä, ettei vesisade haittaa lainkaan. Vesisadekin on lämmintä, ja oikeastaan on mukava tunne kulkea kesällä ulkona ja tuntea kuinka sade liimaa vaatteet kiinni ihoon tai kuinka vesi valuu hiuksia pitkin. Ja jos ei tahdo kastua, voi aina ottaa mukaan sateenvarjon, vaikkapa vaaleanvihreän, keltaisen tai kukilla koristellun.

Ja jos nyt ei vesisateesta ja kastumisesta pitäisikään, voi sadepäivistä silti nauttia. Mikä onkaan sadepäiviä parempi tekosyy jäädä kotiin, kauivautua lämpimään sohvan nurkkaan villasukkien, teemukillisen ja hyvän kirjan kanssa, tai vain kuunneella ukkosen jyrinää ja katsella ikkunaruutuun iskeytyviä pisaroita?

Alku

Olen jo pidempään miettinyt blogin perustamista, mutta en ole tiennyt, mistä kirjoittaisin. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin siihen lopputulokseen, että blogini pitäis olla positiivinen, maailmassa kun on tunnetusti aivan liikaa negatiivisia asioita. Mutta mistä positiivista kirjoittaisin?

365 asiaa, joista pidän on blogi, johon haluan kirjoittaa asioista, joista pidän, jotka ovat lähellä syäntäni tai jotka vain tekevät minut onnelliseksi. Vuodessa on 365 päivää, joten mukavia asioita on yksi vuoden jokaiselle päivälle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirjoittaisin joka päivä. Kirjoitan silloin kun siltä tuntuu ja kun keksin taas lisää positiivisia asioita, joista pidän.

Mainittakoon vielä, että blogi aiheen valintaan vaikuttivat osaltaan Erlend Loen kirja Supernaiivi sekä kaikki positiivisen elämän oppaat, joita olen lukenut ja joissa käsketään miettimään elämän positiivisia asioita ja listaamaan niitä.