Tänään tahdon kertoa ihmisestä, joka on tärkeimpiä asioita elämässäni. Äitiä saan kiittää elämästäni. Hän on henkilö, joka ollut osa elämääni syntymästäni asti, ja joka tulee ikuisesti kuulumaan elämääni. Sanotaan, että ystäviä tulee ja menee, mutta perhe säilyy, ja tottahan se on. Ja minulla on vain yksi äiti, ja minun mielestäni oma äitini on paras mahdollinen äiti joka ihmisellä voi olla.
Minun äitini on hyväsydäminen ihminen, sosiaalinen, ahkera ja auttavainen. Häneltä olen oppinut niin paljon käytännön asioita kuin sitäkin, kuinka elää hyvää elämää ja olla hyvä ihminen. Äitini on esikuvani ja haluaisin olla yhtä hyvä ihminen kuin hän on. Jo lapsena opin äidiltäni, että muita ihmisiä tulee kunnioittaa sekä sen että elämässä pärjää parhaiten kun seuraa omaa sydäntään ja omia unelmiaan. Riittää kun uskoo itsennsä ja tekee sitä mikä tekee itsensä onnelliseksi, silloin elämä on hyvää.
Kun olin lapsi, äitini oli se henkilö, joka piti huolta minusta, kun makasin kotona sairaana, joka auttoi minua, kun en ymmärtänyt yhteen- ja vähennyslaskujen eroa ja joka puolusti minua ala-asteen koulukiusausasioissa. Äiti poisti tikut sormista, puhalsi kun satutin polveni ja lohdutti kun olin surullinen. Äidiltäni olen oppinut kuinka jauhelihakastiketta tehdään ja niin monta muutakin hyödyllistä käytännön asiaa, joista on ollut, ja tulee varmasti jatkossakin olemaan paljon hyötyä elämässä.
Me ymmärrämme toisiamme puolikkaasta sanasta ja täydennämme toistemme lauseita, ehkäpä siksi että ajatusksenjuoksumme on kovin samanlaista. Ja äidin kanssa on hauskaa, ja kuinka monta mielenkiintoista keskustelua olemme käyneetkään. En voi olla hymyilemättä aina kun mietin yhteisiä hetkiämme, kuinka joskus kiipeilimme Helsingissä jonkin suurlähetystän aidalle katselemaan uskomattomia puutarhajuhlia, kuinka vietimme yhteisen lomaviikon Helsingissä, kuinka kesäisin olemme viettäneet päiviä mattolaiturilla tai käyneet aamu-uinneilla. Ja miten monta iltaa olemme viettäneet yhdessä television edessä katsoen yhteisiä lempiohjelmiamme.
Aina joskus tekee mieli paeta omaa elämää. Silloin palaan kotikaupunkiini, lapsuudenkotiin vanhempieni luokse. Tänne on hyvä tulla, täällä saa olla. Ja täällä on äiti. Hetkeksi voin palata lapsuuteeni kun äiti tekee ruokaa ja isä käy kaupassa. Tuntuu hyvältä olla hetken taas lapsi, jonka ei tarvitse itse murehtia pyykkiensä pesemisestä, saa vain olla ja nauttia ajattoman onnen ilmapiiristä. Jo muutama päivä äitini seurassa saa minut levolliseksi, saa uskomaan että asiat järjestyvät. Siihen pystyy jo pieni puhelinkeskustelu, mutta käyminen kotona saa minut aina tuntemaan itseni ehjäksi ja onnelliseksi. Äiti tekee kodin ja sen tunteen, että kaikki on aina hyvin. Ja kaikki on hyvin, vaikka maailmassa tapahtuisi mitä, on aina koti ja vanhemmat. Äiti on jotain pysyvää, jotain mikä tulee olemaan aina. Jos joskus tulevaisuudessa saan lapsia, tahtoisin olla samanlainen äiti kuin oma äitini on. Minä rakastan äitiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti